Kontrastit ja värit

Kontrasti tulisi olla riittävä. Värejä ei tulisi koskaan käyttää ainoana koodaustapana. 

Pienten näyttöjen käyttöliittymistä on tullut ubiikki osa nykypäivän yhteiskuntaa. Pieniä näyttöjä löytyy aina digitaalikelloista autojen näyttöihin saakka. Näyttöjen määrästä huolimatta niiden monimutkaisuus ja käytettävyys vaihtelevat runsaasti eri toteutuksissa. Pienten näyttöjen kehittymisessä on nähtävissä useita eri trendejä, laitteiden koko on pienentynyt, laskentateho on lisääntynyt, ohjelmistojen ja käyttöliittymien kompleksisuus on kasvanut ja ominaisuuksien lähentyminen on parantunut. (Mauney, Masterton, 2008).

Pienten näyttöjen suunnittelu perustuu pääasiassa näköaistiin. Suunnittelussa yleisiä ovat kysymykset siitä, kuinka pieniä dataelementtejä voidaan laittaa näytölle, että ne voidaan vielä kunnolla nähdä ja tunnistaa. Tähän seikkaan vaikuttavat valon määrä, silmän anatomia ja herkkyys, sekä tarkkuus. (Mauney, Masterton, 2008).

Visuaalinen tarkkuus tarkoittaa pienintä yksityiskohtaa, jonka silmä voi havaita tietyltä etäisyydeltä. Kohteen visuaalinen terävyys riippuu sen koosta ja sen etäisyydestä katsojaan. Pieni lähellä oleva objekti voi näyttää suuremmalta kuin kauempana oleva suurempi esine. (Mauney, Masterton, 2008).

Monet asiat vaikuttavat tarkkuuteen, kuten valaistus, kontrasti, aika, ja aallonpituus. Yleisesti ottaen, kun valoisuus ja kontrasti lisääntyvät ja aika, joka kohdetta katsotaan, pitenee, tarkkuus paranee.

Värin suurempi kontrasti parantaa tarkkuutta. Punainen väri on helpoiten nähtävissä tilanteessa, kun on vähän kontrastia, seuraavaksi helpoimpia ovat järjestyksessä vihreä, keltainen ja valkea. Noin 8 prosentilla miehistä ja 0,5 prosentilla naisista on jonkinlainen häiriö värien näkemisessä. Yleisin värisokeus on puna-vihersokeus, jolloin henkilö ei erota punaista ja vihreää väriä toisistaan. Tämän vuoksi väriä ei koskaan tulisi käyttää ensisijaisena tapana erottaa kahta eri asiaa. (Mauney, Masterton, 2008).

Lähteet:
Mauney, D.W., Masterton, C., (2008). Small-Screen Interfaces in HCI Beyond the GUI. Design for Haptic, Speech, Olfactory and Other Nontraditional Interfaces. Ed. Kortum, P., Morgan Kaufman.

Lukeminen pieneltä näytöltä

Pienellä näytöllä kannattaa varata koko näytön leveys tekstin kirjoittamiseen. Pieneltä näytöltä ei ole yhtä helppoa ymmärtää tekstiä kuin suurelta näytöltä.

Pieneltä näytöltä lukeminen on tutkimusten mukaan hieman hitaampaa kuin suurelta näytöltä lukeminen. Kun näytöllä on vain kerrallaan luettavissa vain 1-2 riviä, suoritus on hieman huonompi kuin, jos luettavia rivejä on 4:stä 20:een. Kun näytön rivimäärä nostetaan 1:stä 20:een, lukeminen on ainoastaan 9 % nopeampaa, eikä tekstin ymmärtämisessä ole eroja. (Mauney, Masterton, 2008).

Näytön leveyden vaihtelulla on sen sijaan suurempi merkitys. 1/3 -levyisellä näytöllä lukeminen on 25% hitaampaa kuin 2/3 levyiseltä tai täysleveältä näytöltä. Tämän takia, jos näyttöä käytetään usein tekstin lukemiseen, sen leveydestä kannattaa varata tekstille mahdollisimman paljon tilaa. Tämä löydös tukee myös navigointi- ja muiden kontrollien sijoittamista vertikaalisesti näytöllä. (Mauney, Masterton, 2008).

Kokemusten mukaan käyttäjät lukevat mieluummin suurelta näytöltä ja käyttävät pientä näyttöä vain satunnaiseen lukemiseen. Monesti käyttäjät eivät lue tekstiä pieneltä näytöltä lineaarisesti, vaan enemmänkin silmäilevät sitä ja lukevat vain lyhyitä kohtia. (Mauney, Masterton, 2008).

Nielsen esittelee www-sivuillaan tutkimustuloksen, joka on ristiriidassa sen väitteen kanssa, että tekstin ymmärtämisessä ei ole eroja erikokoisten näyttöjen välillä. Ainakin monimutkaisen tekstin lukemisessa iPhonen näytön kokoiselta näytöltä, käyttäjät saivat 48% vähemmän pisteitä sisällön ymmärtämistä testattaessa kuin tietokoneen näytöltä lukevat käyttäjät. Tämä tarkoittaa, että mobiilin sisällön ymmärtäminen on kaksi kertaa hankalampaa kuin tietokoneen näytöltä. (http://www.useit.com/alertbox/mobile-content-comprehension.html, 2011).

Pieneltä näytöltä lukemisen heikon ymmärtämisen syiksi Nielsen antaa kaksi asiaa: Ensinnäkin, käyttäjät näkevät vähemmän tekstiä annetussa ajassa ja joutuvat luottamaan enemmän muistiinsa. Toiseksi, käyttäjät joutuvat liikuttelemaan ja vierittämään sivuja enemmän. Vierittäminen vie enemmän käyttäjän aikaa ja huomiota itse ongelmasta, sekä aiheuttaa ongelmia edellisen kohdan paikantamisesta sivulla.

Lukemiseen vaikuttavat näytön koon ja vierittämisen lisäksi myös muut seikat, kuten tekstin koko ja tarkkuus.

Lähteet: Mauney, D.W., Masterton, C., (2008). Small-Screen Interfaces in HCI Beyond the GUI. Design for Haptic, Speech, Olfactory and Other Nontraditional Interfaces. Ed. Kortum, P., Morgan Kaufman.

Nielsen, J., (2011). Nielsen's Alertbox, February 28, 2011. Www-sivu, saatavilla: http://www.useit.com/alertbox/mobile-content-comprehension.html