ISO 9241: Perustietoa käyttöliittymäsuunnittelijoille ja käytettävyysasiantuntijoille

Moniosainen ISO 9241 -standardi sisältää oleellista perustietoa jokaiselle käyttöliittymäsuunnittelijalle ja käytettyvyysasiantuntijalle

ISO 9241, Ihmisen ja järjestelmän välisen vuorovaikutuksen ergonomia, on laaja moniosainen standardi, joka sisältää periaatteita ja ohjeita käyttöliittymäsuunnittelun eri osa-alueisiin. Standardin eri osat sisältävät hyödyllistä perustietoa, joista jokaisen käyttöliittymäsuunnittelijan ja käytettävyysasiantuntijan olisi hyvä olla selvillä.

Ohjelmistojen suunnittelun sekä käytettävyyden varmistamiseen ohjeita antavat keskeiset osat ovat: 

• ISO 9241-110: Dialogin periaatteet (suomennettu)

• ISO 9241-11: Käytettävyyden määrittely ja arviointi (suomennettu)
• ISO 9241-12: Tiedon esittäminen (suomennettu)
• ISO 9241-13: Käyttäjäopastus (suomennettu)
• ISO 9241-14: Valikkodialogi
• ISO 9241-15: Komentodialogi
• ISO 9241-16: Suorakäyttödialogi
• ISO 9241-17: Lomakepohjainen dialogi
• ISO 9241-20: Tieto- ja viestintäteknologian laitteiden sekä palvelujen esteettömyyttä koskevat ohjeet (suomennettu)

• ISO 9241-129: Opastusta yksilöllistämiseen
• ISO 9241-151: Opastusta www-käyttöliittymiä varten (suomennettu)
• ISO 9241-171: Ohjelmistojen esteettömyttä koskevaa opastusta

• ISO 9241-210 Vuorovaikutteisten järjestelmien ihmiskeskeinen suunnittelu (aiemmin ISO 13407)

Osat sisältävät kaikkiaan satoja yksittäisiä periaatteita tai ohjeita. Standardin osissa valaistaan ohjeita myös esimerkein - tosin vaihtelvissa määräin - jotka parantavat ohjeiden luettavuutta ja ymmärtämistä.

Standardi ei ole mobiilispesifinen - itse asiassa siinä ei ole erityistä osaa mobiiliohjelmistojen suunnitteluun. Kuitenkin standardin sisältö on laajasti yleispätevää, niin mobiilisovelluksille kuin muillekin.  

Tämän blogin seuraavissa kirjoituksissa annan tietoa  tiivistetysti kunkin osan sisällöstä ja esimerkkejä osien ohjeista tai periaatteista. Sisältöön tarkempi perehtyminen - ohjeet kattavammin - edellyttää osien hankkimista (standardit ovat tekijänoikeuksien alaisia, eikä niitä saa kopioida). Ajatus on, että blogin perusteella lukijat saavat käsityksen standardin osien keskeisistä sisällöistä.