Kontrasti tulisi olla riittävä. Värejä ei tulisi koskaan käyttää ainoana koodaustapana.
Pienten näyttöjen käyttöliittymistä on tullut ubiikki osa nykypäivän yhteiskuntaa. Pieniä näyttöjä löytyy aina digitaalikelloista autojen näyttöihin saakka. Näyttöjen määrästä huolimatta niiden monimutkaisuus ja käytettävyys vaihtelevat runsaasti eri toteutuksissa. Pienten näyttöjen kehittymisessä on nähtävissä useita eri trendejä, laitteiden koko on pienentynyt, laskentateho on lisääntynyt, ohjelmistojen ja käyttöliittymien kompleksisuus on kasvanut ja ominaisuuksien lähentyminen on parantunut. (Mauney, Masterton, 2008).
Pienten näyttöjen suunnittelu perustuu pääasiassa näköaistiin. Suunnittelussa yleisiä ovat kysymykset siitä, kuinka pieniä dataelementtejä voidaan laittaa näytölle, että ne voidaan vielä kunnolla nähdä ja tunnistaa. Tähän seikkaan vaikuttavat valon määrä, silmän anatomia ja herkkyys, sekä tarkkuus. (Mauney, Masterton, 2008).
Visuaalinen tarkkuus tarkoittaa pienintä yksityiskohtaa, jonka silmä voi havaita tietyltä etäisyydeltä. Kohteen visuaalinen terävyys riippuu sen koosta ja sen etäisyydestä katsojaan. Pieni lähellä oleva objekti voi näyttää suuremmalta kuin kauempana oleva suurempi esine. (Mauney, Masterton, 2008).
Monet asiat vaikuttavat tarkkuuteen, kuten valaistus, kontrasti, aika, ja aallonpituus. Yleisesti ottaen, kun valoisuus ja kontrasti lisääntyvät ja aika, joka kohdetta katsotaan, pitenee, tarkkuus paranee.
Värin suurempi kontrasti parantaa tarkkuutta. Punainen väri on helpoiten nähtävissä tilanteessa, kun on vähän kontrastia, seuraavaksi helpoimpia ovat järjestyksessä vihreä, keltainen ja valkea. Noin 8 prosentilla miehistä ja 0,5 prosentilla naisista on jonkinlainen häiriö värien näkemisessä. Yleisin värisokeus on puna-vihersokeus, jolloin henkilö ei erota punaista ja vihreää väriä toisistaan. Tämän vuoksi väriä ei koskaan tulisi käyttää ensisijaisena tapana erottaa kahta eri asiaa. (Mauney, Masterton, 2008).
Lähteet:
Mauney, D.W., Masterton, C., (2008). Small-Screen Interfaces in HCI Beyond the GUI. Design for Haptic, Speech, Olfactory and Other Nontraditional Interfaces. Ed. Kortum, P., Morgan Kaufman.
Pienten näyttöjen suunnittelu perustuu pääasiassa näköaistiin. Suunnittelussa yleisiä ovat kysymykset siitä, kuinka pieniä dataelementtejä voidaan laittaa näytölle, että ne voidaan vielä kunnolla nähdä ja tunnistaa. Tähän seikkaan vaikuttavat valon määrä, silmän anatomia ja herkkyys, sekä tarkkuus. (Mauney, Masterton, 2008).
Visuaalinen tarkkuus tarkoittaa pienintä yksityiskohtaa, jonka silmä voi havaita tietyltä etäisyydeltä. Kohteen visuaalinen terävyys riippuu sen koosta ja sen etäisyydestä katsojaan. Pieni lähellä oleva objekti voi näyttää suuremmalta kuin kauempana oleva suurempi esine. (Mauney, Masterton, 2008).
Monet asiat vaikuttavat tarkkuuteen, kuten valaistus, kontrasti, aika, ja aallonpituus. Yleisesti ottaen, kun valoisuus ja kontrasti lisääntyvät ja aika, joka kohdetta katsotaan, pitenee, tarkkuus paranee.
Värin suurempi kontrasti parantaa tarkkuutta. Punainen väri on helpoiten nähtävissä tilanteessa, kun on vähän kontrastia, seuraavaksi helpoimpia ovat järjestyksessä vihreä, keltainen ja valkea. Noin 8 prosentilla miehistä ja 0,5 prosentilla naisista on jonkinlainen häiriö värien näkemisessä. Yleisin värisokeus on puna-vihersokeus, jolloin henkilö ei erota punaista ja vihreää väriä toisistaan. Tämän vuoksi väriä ei koskaan tulisi käyttää ensisijaisena tapana erottaa kahta eri asiaa. (Mauney, Masterton, 2008).
Lähteet:
Mauney, D.W., Masterton, C., (2008). Small-Screen Interfaces in HCI Beyond the GUI. Design for Haptic, Speech, Olfactory and Other Nontraditional Interfaces. Ed. Kortum, P., Morgan Kaufman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti